heti näin alkuun ANTEEKS en oo kerenny, tai no suoraan sanottuna oon unohtanu kirjotella tänne ! mutta nyt voiskin sitten panostaa siihen et kirjottelen enemmän.
Elikkäselikkäs, ollaan keretty mussun kaa molemmat kehittyy iha hirveesti täs melkeinpä kahes kuukaudes.
Ollaan alettu ymmärtää ja tuntee toisiimme paremmin, ja luottamaa, sehän se täs tärkein on. mä luotan siihen että mussu menee sen minkä pystyy, eikä saattais mua vaaratilanteesee, ja toiste päin. Tää poni on tullut mulle tosi tärkeeks, tärkeemmäks ku mä ajattelin. Toukokuun alussa ku Mussu tuli takasin kotiin, nii olin tosi ilone ja sillai " jes, pääsen koht taas ridaa tol ", mut nyt se on muuttunu siihen et " jes, koht mä nään mun murun taas. " Mussu on tullu mulle melkein kun perheejäseneks, kerran oon sen kaa enkä pysty päästää irti.
Joo nonii, nyt herkistely pois. Ollaan saatu ponin kanssa jo laukka pyörimään tosi kivasti, eikä enää kaasutella turhaan siellä kentällä, vaan jätetään se maastoon ja pellolle. Mussu on tajunnut jo vähäsen väistämisen ideaa ja sitä, että mä en pyydä sitä menemään lujempaa kun pidän pohkeet kiinni kyljissä.
Maastossa taas ollaa niin sellassii laukkaratsuja ettei mitään rajaa. Oon huomannu sen, et ku mä nautin siitä et poni nauttii, nii Mussu alkaa luottamaan. Jos se haluaa mennä lujaa pellol tai maastossa, mä annan sen mennä, kuhan ei kaasutella ojiin ja autojen alle, ja heti kun pyytää takaisin raviin niin kyllä se siirtyy, eikä ala vänkkäämään vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti